50 päivää takana

APUA MIHIN TÄÄ AIKA ON MENNYT ?!?!

Lähde 16-vuotiaana yksin maailman toiselle puolelle, jätä sun kaikki kaverit, perhe, sukulaiset, harrastukset ja tutut maisemat vuodeksi. Jätä elämä, mitä oot rakentanu sun syntymästä asti ja alota kaikki ihan uudestaan, kokonaan puhtaalta pöydältä. Täällä kukaan ei tunne sua, tiedä susta mitään, eikä edes puhu sun äidinkieltä. Hyppää elämään ihan vieraan perheen arkea, alota uudessa koulussa, jonka kaikki muut oppilaat on tuntenu toisensa jo monta vuotta.

Kyllä mä välillä mietin että minkä ihmeen takia mä sain tämmösen hullun idean. Mutta vaikka tää onkin aika hullua, niin tää on samalla ihan mahtavaa. En oo katunu kertaakaan sitä, että lähdin. En oo kertaakaan miettiny että asiat ois paremmin jos oisin nyt kotona Suomessa. Luulin, että elämän alottaminen alusta ois tosi vaikeeta ja kestäis kauan sopeutua kaikkeen uuteen, mutta täällä mä oon, elän mun arkea ja nautin täysillä kaikesta.

Belgium Switzerland Finland edustus

Rakastan mun elämää täällä vieläkin ihan yhtä paljon! Koulussa kaikki on hyvin, ja voin melkeen sanoa että tykkän mun koulupuvusta (kaikkeen tottuu, myös vihreeseen ruutukilttiin ja kauluspaitaan) Se tapa miten mua koulussa kohdellaan on ihan uskomaton. Niin paljon hymyä, avoimuutta ja ilosia ihmisiä jotka on ottanut mut vastaan ihan parhaalla mahollisella tavalla. Mun aineetkin koulussa on tosi kivoja, päätin valita aika chillin lukujärjestyksen koska joudun kuitenkin opskelemaan suomessa lukiossa vielä kaks vuotta tän jälkeen. Enkku on kaikille pakollinen, mutta sen lisäksi mulla on tanssia, valokuvausta, matikkaa ja hospitalitya, mikä on vähän niinkun köksää mutta ei kuitekaan ihan. Matikka on ollut lukiossa mun lempiaine ja ajattelin että ei se pahaa tee jos vähän joutuu käyttämään aivoja täällä kaikkien rennompien aineiden lisäksi. Mut laitettiin kurssille kesken integroinnin ja voin sanoa että olin aluksi ihan kujalla. Pienen panostamisen ja omatoimisen opiskelun jälkeen oon päässyt perille ja pärjään tunneilla ihan hyvin.

Mun koulussa on muutama muukin vaihtari ja tosi paljon kansainvälisiä oppilaita, jotka on muuttanut muualta maailmalta. Kerran enkun tunnilla tehtiin ryhmätöitä ja mun lisäksi ryhmässä oli yks tyttö Etelä-Afrikasta ja poika Meksikosta, jotka on muuttanut Uuteen-Seelantiin pari vuotta sitten. Kun powepoint oli valmis, vertailtiin meiän kulttuureja ja etsittiin google mapsista meidän kaikkien vanhoja kotikatuja ja kouluja. Uusi-Seelanti on kyllä todellakin erilaisten kulttuurien sulatusuuni, ja ehkä just sen takia ihmiset osaa olla niin avoimia ja ottaa kaikenlaiset ihmiset vastaan.
Kansainvälisyyden vastapainoksi oon huomannut, että kiwinuoret ei oo ihan hirveesti maailmaa nähny. Uudesta-Seelannista on tietysti aika vaikeeta matkustaa muualle, ja sen takia suurin osa on matkustanut vaan ympäri kotimaata tai käynyt ehkä Ausseissa tai joillain Tyynen meren pikkusaarilla. Aika usein multa on kysytty, onko tää mun eka kerta ulkomailla tai eka kerta kun matkustan yksin. No ei ihan ...

Multa on usein kysytty että onko elämä erilaista täällä kun Suomessa. Ensin vois ajatella että maailman toisella puolella kaikki ois ihan toisin, mutta loppujen lopuksi samaa arkeahan se on. Koulua, kavereita, harrastuksia, aikaa perheen kanssa, nukkumaan ja aamulla taas kouluun. Tietysti monet asiat on toisin, mutta niihin, jopa vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, on alkanut jo tottua aika hyvin. Se, että koululounas pitää muistaa ottaa aamulla mukaan ja syödä ulkona, alkaa olla jo ihan arkipäivää. Koulupukuunkin oon tottunut, ja kunhan alkujärkytyksestä selvittiin, se on oikeesti ihan okei. Se, että kaikki näyttää samalta, saa ihmiset tuomitsemaan toisiaan paljon vähemmän ulkonäön perusteella, ja tavallaan heti alusta asti oli semmonen olo että kuulun tähän kouluun ja oon osa tätä yhteisöä, kun mulla on ihan samat vaatteet kun jokaisella muullakin. Eikä muuten tarvii joka aamu käyttää aikaa siihen että päättää mitä laittaa päälle. Legginssit (tai sitten jätän mun kiltin alle mun yöhousut...), siniset polvisukat, valkonen kauluspaita, vihreä ruutuhame, neule ja kengät. Jos on kylmä, päälle puetaan koulun takki ja vihreä-valkoinen huivi. Tbh vihree ei oo ikinä olluy ihan mun väri mutta uusia kokemuksia todellakin ...

Viime viikolla oli mun synttärit, ja tuli kyllä taas sellanen olo että mun ympärillä on niin paljon ihania ihmisiä <3 Niin paljon onnitteluja, haleja ja suklaata. Parasta oli myös saada paketti Suomesta, koska mun fazerin siniset, joita pakkasin ihan reilusti mukaan Suomesta, on jotenkin kummasti vähentynyt aika huimaa vauhtia.. (jaa en tiiä mitä on päässyt käymään) 

Perjantaina mentiin dinnerille kavereiden kanssa isolla porukalla, koska mun toisella kaverilla oli myös seuraavana päivänä synttärit. Meiän yhteinen birthay dinner, jota oli sunniteltu kauan, meinas peruuntua ihan viime hetkellä, koska onnistuttiin jotenkin säätämään pöytävarausten kanssa. Loppu hyvin kaikki hyvin, päästiin syömään ihan tosi hyvät pizzat, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa, ei valittamista ! Minä ja Coline, mulle ehdottomasti läheisin kaveri täällä, mentiin vielä jälkkärille superfancyyn ravintolaan, ja söin ehkä maailman parasta juustokakkua. Illalla menin nukkumaan hymy huulilla, koska olin vaan niin onnellinen ihanan päivän jälkeen

Tää seuraava kuva vaatii vähän selittämistä... Oon harrastanut tankotanssia Suomessa about puoltoista vuotta, mutta täällä, sattuneesta syystä, en sitä ihan heti viitsinyt kokeilla. Mun host äiti sai kuitenkin idean mun synttäreiden juhlistamiseen ja päätti varata mulle ja mun kavereille tankotanssitunnin. Tää oli jotain niin hauskaa, koko tunnin sai nauraa ja kaikki tuntui tykkäävän. Musta oli ihanaa päästä takaisin tankoilemaan, vaikka lihakset kyllä muistutti tänä aamuna että on ollut vähän taukoa.. Aika paljon oon saanu nauraa ihmisten ilmeille kun tänään kerroin koulussa mitä tein viikonloppuna. Suomessa tankotanssia pidetään suurimmaks osaks urheiluna mutta täällä se nähdään vähän eri valossa. Kukaan ei oo kuitenkaan tarkottanut mitään pahaa, mun mielestä on vaan hauskaa nähä ihmisten reaktioita kun kerron mitä harrastin Suomessa :D

Tää oli ehdottomasti paras tapa viettää mun synttäreitä, en voi kiittää mun host-äitiä tarpeeksi tän järkkäämisestä. Mulla oli samanlainen olo kun pikkulapsella kuka pääsee huvipuistoon, hymy ei hyytynyt tän tunnin aikana varmaan kertaakaan! Ja lihakset on tosiaan ihan jumissa nyt, huomaa että on ollut parin kuukauden tauko. Kaikkien mielestä oli kiva päästä kokeilemaan jotain ihan uutta, ja tankotanssia ei tosiaankaan tulis muuten ehkä kokeiltua..

Tähän postaukseen tuli aika paljon asiaa, mutta viimeisenä juttuna vielä haluan toivottaa mun parhaalle kaverille ihan mahtavaa vaihtovuotta Kanadaan! <3 Viljan matkaa pääsee seuraamaan blogista kanadakutsuu.blogspot.com
Koska mä oon täällä tällä puolella maailmaa, en päässyt mukaan Viljan läksiäisiin. Tai niin mä ainakin luulin, kunnes sunnuntai aamuna heräsin ja näin tän ...

tää on ehkä parasta ikinä ja en vaan voi lopettaa nauramista ... Tällä pahviainolla on jopa napakoru, lakatut kynnet ja samanlaiset alusvaatteet kuin mulla. Tän takia jokaisella pitäisi olla yhtä mahtava paraskaveri, tää todellakin piristi mun päivää !

HYVÄÄ MATKAA VILJA ! <3