unelmista ja vaihtovuodesta

Kaksi vuotta sitten, kun mun elämä ei ollut ihan kauheen loistokasta, mulla oli unelma. Mulla oli unelma lähteä vaihtoon, elää vuosi jossain ihan muualla. Joka aamu kun heräsin niin sen sijaan että mietin miten jaksan selvitä tästä päivästä, mun mielessä oli vaan ajatus vaihtoon lähtemisestä. Tää unelma piti mut kasassa. Oli jotain mitä miettiä, jotain mitä oottaa tulevaisuudelta.

Oon aina tiennyt että en halua asua Suomessa mun koko elämää. Maailmassa on niin paljon paikkoja minne pitää päästä ja mahdollisuuksia mihin pitää tarttua. Miksi en siis lähtis jo nyt, turha odottaa yhtään kauempaa. Hakuprosessin, haastattelujen, pakkaamisen, vaihtoon valmistautumisen ja hyvästien jälkeen oli sitten aika lähteä. Lähteä yksin isoon maailmaan tekemään unelmista totta.

Ja täällä mä nyt oon elänyt unelmaani viimeset kymmenen kuukautta. Muistan vielä miltä tuntui lähteä Suometa, vaikka siitä onkin jo ihan ikuisuus. Muistan mitä mietin lentokoneessa Uuteen-seelantiin: this is how you make your dreams come true..

Oon muuttunut tän vuoden aikana paljon. Parempaan suuntaan toivottavasti.. Oon oppinut niiin paljon uusia asioita, mitä ei koulussa opeteta. Oon oppinut, miten puskea oman mukavuusalueen rajoja. Oon oppinut, miten elää hetkessä, nauttia elämän pienistä iloista ja löytää kaikesta kaikesta jotain positiivista. Enään en anna pienten tyhmien juttujen pilata mun päivää ja kun oon hyvällä tuulella niin mikään ei saa mun hymyä hyytymään. Musta on tullut niin paljon positiivisempi, iloisempi ja avoimempi.

Tutustuminen uusiin ihmisiin joilla on erilainen tausta ja erilaisia mielipiteitä, on opettanut mulle niin paljon. Samoin mä oon opettanut muille ihmisille paljon. Oon kuullut, miten mä oon tuonut positiivisuutta ihmisten elämään, miten mun hymy piristää huonoakin päivää ja miten oon inspiroinu muita. Joten vaikka täältä pitääkin lähteä, niin tiedän, että mua ei unohdeta. Oon onnistunut koskettamaan ihmisiä ja tavalla tai toisella tärkeimmät ihmiset tulee aina pysymään mun elämässä.

En voi uskoa että mun vaihtovuosi on nyt melkein loppu. En haluu ajatella että tää on kohta ohi ja en ookkaan enään vaihtari yksin kaukana kotoa. Mun nimi ei oo enään erikoinen ja ihmeellinen tai mun aksentti ei herätä kiinnostusta ihmisissä. ”Oon vaan vaihtari” ei oo enää tekosyy joka toimii kaikkeen..

Mutta vaikka en ookkaan vielä valmis jättämään Australiaa niin tavallaan tuntuu että eiköhän nyt kymmenen kuukauden jälkeen oo aika palata kotiin. Oon elänyt ihan mahtavan vaihtovuoden, enkä vaihtaisi yhtään mitään. Kaikki on mennyt just niinkuin pitääkin, myös kaikilla vastoinkäymisillä on ollut oma merkityksensä. Vaikka saisinkin muuttaa jotain, niin en tiedä mitä tekisin toisin. Oon tosi tyytyväinen mun vaihtovuoteen enkä vois olla kiitollisempi että oon saanut kokea jotain näin mahtavaa. Oon tarttunut niin moniin mahdollisuuksiin ja saanut uskomattomia muistoja ja kokemuksia. Tutustunut niin upeisiin ihmisiin joka puolelta maailmaa ja rakentant mun elämän kokonaan ihan tyhjästä. Ja nyt tiedän että mulla on aina paikkoja mihin mennä, ihan sama minne päin maailmaa mä päädyn.

Kaikille tuleville vaihtareille ja niille jotka tästä unelmoi: kyllä, tehkää se! Tarttukaa tähän mahdollisuuteen, ottakaa siitä kaikki irti ja nauttikaa joka hetkestä ! Kyllä, se on pelottavaa eikä aina niin ihanaa, vaikeuksia tulee vastaan. Aina ei oo helppoa olla yksin uudessa maassa, missä tuntuu että sulla ei oo ketään kuka oikeesti tuntee sut. Kukaan ei huomaa kun sulla on huono päivä ja välillä tuntuu että kukaan ei ymmärrä sua, vaikka puhuisittekin samaa kieltä. Koti-ikävää ja kulttuurishokki, vaikeuksia ja erimielisyyksiä hostperheiden kanssa. Tunne että missaat kaiken hauskan kotimaassa (mikä ei oo muuten totta, koska se ei oo sinä kuka missaa kaiken, vaan jokainen siellä kotona kuka ei päättänyt lähteä vaihtoon) Joskus ehkä päädyt itkemään yksin sun huoneeseen ja toivoisit vaan että saisit halata sun omaa äitiä tai parasta kaveria.

Mutta arvatkaa mitä, siitä kaikesta selviää. Loppujen lopuksi oot niin paljon vahvempi ja kiitollinen että oot saanut kokea uskomattoman vuoden ulkomailla.

Ei se todellakaan oo aina ihan niin helppoa, mutta just siksi se onkin sen arvoista.

Ja kaiken sen jälkeen löydät ittes niin leveä hymy huulilla että ihmiset kattoo sua ihmeisään ja miettii onko sulla kaikki kunnossa. Mutta sun hymy ei hyydy, koska oot vaan niin onnellinen. Ja voin sanoa, että en oo ikinä elämässäni tuntenu näin paljon onnellisuutta kun mun vaihtovuoden aikana.

”She fell in love. Not with someone or something. She fell in love with the life she was living”

Gold coast

Viikko Gold coastilla sujui ihan tosi hyvin, todellakin unelmaviikko takana! Rakastuin taas yhteen uuteen paikaan, minne on pakko päästä joskus uudestaan. Tää oli just sitä millaseks Australian kuvittelin: rantoja, surffausta, isoja kauppakeskuksia, upeita maisemia ja kaikkea ihanaa. Yhteen viikkoon mahtui kyllä paljon kaikenlaista tekemistä enkä voi sanoa että olisi tullut hetkeksikään tylsää.

Yksi päivä vietettiin Dreamworlissa, joka on tunnettu huvipuisto. Ja nyt varsinkin paljon tunnetumpi, kun viime vuonna yhdessä laitteista tapahtui joku onnettomuus. Tämän takia ihmiset ei enää tunnu uskaltavan tulla ollenkaan koko huvipuistoon joten siellä oli tosi hiljaista. Laitteisiin ei ikinä tarvinnut jonottaa yli kymmentä minuuttia, harvoin muutamaa minuuttia pidempään. Päivän aikana ehdittiin siis käydä aika hyvin läpi kaikki laitteet ja vuoristoradat, monet muutamaan otteeseen.

Gold coastilta löytää upeita maisemia ja ihan mielettömiä rantoja - just mitä Australiasta kuvittelis. Yhtenä päivänä matka jatkui Queenslandista New South Walesin puolelle, Byron Bayhin asti, joka oli ihana pieni surffikylä. Taas vähän lisää rantamaisemia, kävely majakalle ja löydettiin myös Australian itäisin piste. Samana päivänä ajettiin lounaalle pieneen hippikylään nimeltä Nimbin.

Melbournen matkasta ja viimeisimmistä shoppailuista olikin niin pitkä aika, että pitihän sitä tietysti päästä vähän shoppailua täälläkin. Päädyin kuitenkin vain yhteen kauppakeskukseen, mutta se oli ihan valtava (ja niiiin hieno !!) eli siellä sai kyllä vietettyä ihan mukavasti aikaa

Ja tottakai kun Australiassa olen niin halusin päästä surffaamaan edes kerran, vaikka sitä ei Townsvillessä pystykkään harrastamaan. Vietettiin yksi kokonainen päivä vedessä ja ennen sitä ehdittiin yhtenä iltapäivänä rannalle muutamaksi tunniksi. Gold coastin aallot oli vähän eri luokkaa kun mihin oon aiemmin tottunut, ja vaikka en tiiä miten hyvin se vieläkään onnistuu niin hauskaa mulla oli! Ihan sama miten huonosti menis niin rakastan sitä lajia! Saa nähä milloin, ja missä päin maailmaa, pääsen seuraavan kerran surffaamaan

Viikon aikana ehdittiin myös ajaa yhdeksi päiväksi sademetsään kansallispuistoon. Käveltiin neljän kilometrin lenkki isolle vesiputoukselle, joka oli ihan mielettömän upea! Kävelylenkin oli tarkoitus olla neljä kilometriä, mutta päädyttiin kulkemaan vähän väärään suuntaan ja loppujen lopuksi meidän kävely venähti melkein kymmeneksi kilometriksi.. Mutta ei se mitään, loppu hyvin kaikki hyvin, löydettiin tiemme takaisin autolle ja mitään vakavaa ei tapahtunut! Seikkailut on aina parempia jos vähän eksyy (sitäpaitsi ei eksytty, käveltiin vaan väärään suuntaan eikä päädytty sinne minne meidän oli tarkoitus… mutta ei siis eksytty)

Viimeinen päivä vietettiin Brisbanessa, josta mun lento lähti sitten illalla takaisin Townsvilleen. Kierreltiin kaupungilla, saturday marketeilla, main shopping streetillä, käytiin uimassa ja museossa. Brisbane on kyllä taas yks paikka mihin rakastuin ja toivon että pääsen vielä joku päivä uudestaan !

holidays

Ykköjakso, ekat kymmenen viikkoa koulua on nyt takana ja oon (taas vaiheeksi) lomalla. Khaden viikon lomaksi mulle oli paljon suunnitelmia, ja ensimmäisen viikon aikana oon ollut tosi kiireinen. Perjantai-iltana mentiin ulos illalliselle kavereiden kanssa, koska yksi meistä vaihtareista oli palaamassa kotiin. Ihan uskomatonta miten nopeasti tää aika on mennyt. Muistan vieläkin sen ekan koulupäivän ja siitä ei todellakaan tunnu olevan kolmea kuukautta. Ja kohta onkin sitten mun vuoro…

Loma jatkui sleepoverilla ja leffamaratonilla kavereiden kanssa. Seuraavana päivänä menin mun hostäidin kanssa snorklaamaan Reef Biologist-tapahtumaan, missä päädyttiin pelastamaan koralliriuttaa. Multa meni vähän ohi mitä varten me siellä oltiin, mutta anyway tuli hyvä omatunto kun nyt oon tehnyt jotain hyvää Great barrier reefin pelastamiseksi. Vietettiin koko loppu päivä samalla saarella (Magnetic island) missä snorklattiin, syötiin picniclounas rannalla, ajeltiin ympäriinsä ja illalla kun odoteltiin lauttaa, istuttiin auton lavalla ja soittetiin ukulelea. Mulle jäi tän päivän jälkeen tosi hyvä fiilis ja vaikka olinkin tosi väsynyt snorklauksen, uimisen ja kaiken ulkona olemisen jälkeen, olin illalla väsynyt mutta onnellinen.

Seuraavaksi vuorossa oli roadtrip Mission Beachille, joka on noin kolme tuntia pohjoiseen Townsvillestä. Tarkoitus oli suunnata etelään Airlie beachille, mutta kiitos Debbie-syklonin, ei päästykkään sinne.. Meillä oli kuitenkin tosi hyvät kaksi päivää ja ehdittiin nähdä paljon paikkoja pohjois-Queenslandista.

Keskiviikkona aamulla matkattiin taas Magnetic Islandille, tällä kertaa kavereiden kanssa. Tää on tosi suosittu turistikohde, enkä kyllä yhtään ihmettele! Niin kauniita rantoja ja upeita maisemia! Mulla ei ollut enään niin ulkomaailainen olo (jos näin voi sanoa) kun koko saari oli täynnä reppureissaajia eri puolilta maailmaa ja joka paikassa kuuli erilaisia aksentteja.

Torstai ja perjantai menivät mukavasti kavereiden kanssa aikaa viettäen. Auringon ottoa, uimista rannalla, fancya lounasta, kajakointia host äidin kanssa ja kaikkea muuta mukavaa. Loppuviikosta olikin sitten aika pakata ja valmistautua viikon mittaiselle matkalle Gold coastille, jossa vietän toisen lomaviikon. Tästä reissusta enemmän ensi kerralla