valotapahtuma Botanic D'lights pari viikkoa sitten |
Maanantaina tapasin toisen yfu-vaihtarin, joka asuu myös Christchurchissa, mutta saapui vähän mua myöhemmin eikä siksi ollut valmennusleirillä muiden vaihtareiden kanssa. Mun tukihenkilö kertoi mulle että tänne on tullut toinen vaihtari Sveitsistä ja heti kun sain tän tytön numeron laitoin viestiä ja sovittiin tapaaminen. Muita vaihtareita on aina ihana tavata koska ymmärretään toisiamme ja puhuttavaa riittää varmasti!
Tiistaina mentiin ulos syömään mun hostperheen kanssa. Mun hostit tekee tosi hyvää ruokaa mutta välillä kun laiskottaa on vaan helpompi ajaa ravintolaan dinnerille. Ulkona syöminen ei ole kauhean kallista täällä, joten aika usein ollaan käyty syömässä varsinkin kiinalaista tai intialaista (mua ei todellakaan haittaa ..!)
Tällä viikolla koulussa oli dance showcase, ja koska tanssi on yksi mun oppiaineista, pääsin esiintymään. Keskivikkona koulun jälkeen jäätiin vetämään läpimenoa iltaan asti ja torstaina oli sitten show time. Oli ihanaa päästä lavalle, vaikka olinkin mukana vaan yhdessä tanssissa jonka opin suunnilleen viime viikolla. Rakastan sitä ilmapiiriä mikä backstagella on ennen esiintymistä, kun kaikki valmistautuu ja kannustaa toisiaan. Oon tosi ilonen että päätin lähteä mukaan esiintymään vaikka opettaja sanoi että mun ei ole pakko, koska en tosiaan saanut ihan hirveesti aikaa harjotella sitä esitystä.
Tänä viikonloppuna ilma on ollut ihan älyttömän hyvä ja on aika vaikea uskoa että täällä on melkein keskitalvi. Lauantaina käytiin kaupungilla mun hostvenhempien kanssa ja sunnuntaina ajettiin aamupäivällä toiselle puolelle Christchurchia ja vedettiin kymmenen kilometrin kävelylenkki rannalla. Näkymät ja ilma oli ihan mielettömiä, aurinko paistoi ja lämpötila oli varmaan ainakin 20 astetta. Tänne on pakko päästä uudestaan!
Kohta on 50 päivää kulunut siitä kun lähdin Suomesta. (apua mihin tää aika on mennyt !!) Tähän arkeen on alkanut jo aika lailla tottua, mutta silti joskus tuntuu että oon ollut täällä vasta ihan vähän aikaa ja kaikki on uutta ja tuntematonta.
Tunteet osaa kyllä välillä mennä ihan hullua vuoristorataa, mutta se on osa tätä kokemusta ja osa elämää. Multa kysytään usein, ikävöinkö kotia. Tottakai perhettä ja kavereita on vähän ikävä, mutta kun keskittyy elämään täysillä täällä, sitä ei tuu ajatelleeksi niin usein. Pari viikkoa sitten skypetin ekaa kertaa Suomeen ja oli ihana päästä puhumaan mun perheelle yli kuukauden tauon jälkeen!
Tuleville vaihtareille haluun sanoa että se yhteydenpidon vähentäminen on oikeesti ihan fiksua, ei sitä turhaan korosteta koko ajan kaikkialla! Ihan varmasti yks syy siihen miks mun oli niin helppo sopeutua tänne, oli se että en ollut liikaa yhteydessä mun elämään Suomessa, varsinkaan ihan alussa. Tiedän että koko ajan tulee mystoreja, ig kuvia ja viestejä Suomesta ja niitä katellessa tulee mieleen että olismpa tuolla nyt mun kavereiden kanssa. Sä elät nyt kuitenkin unelmien vuotta toisella puolella maailmaa ja ehdit pitää hauskaa kavereiden kanssa kotona myöhemminkin! Tää vaihtovuosi eletään vaan kerran, siitä pitää ottaa kaikki irti
Tähän on hyvä lopettaa.. Terveisiä Suomeen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti