Willowbank wildlife reserve

Viikonloppuna mun hostäiti vei mut eläintarhaan katsomaan erilaisia eläimiä joita tältä puolelta maailmaa voi löytää. Päivän aikana nähtiin paljon söpöjä eläimiä mutta myös einiinsöpöjä (huomatkaa toi kuva missä syötän ankeriaita ihme ettei tullu painajaisia !!) Kierroksen lopuksi nähtiin tietysti kiwilintuja, mutta koska ne on yöeläimiä ja elää pimeässä, en saanut minkäänlaista kuvaa niistä. 

Pahoittelen tosi tönkköä suomen kieltä, tää kirjottaminen tuntuu tosi vaikeelta .. Parempi että mä en ees yritä kirjottaa mitään, ehkä nää kuvat kertoo tarpeeks 

Nyt parin viikon loman jälkeen täällä alkaa koulussa kolmas jakso eli pääsen itsekin aloittamaan täällä opiskelun jee...... Huomenna meen käymään koulussa ja hoidan vielä viimeset käytännön asiat ja tiistaina on sitten eka kunnon koulupäivä. Jännittää vähän mennä 2600 oppilaan lukioon, kun Suomessa oon tottunut vähän pienempään ihmismäärään. Koulurakennus on kans aika iso joten varmaankin eksyn ekoina päivinä heh. Plus mun koulupuku on ihan jäätävä mutta anyway ootan innolla koulun alottamista ja uusiin ihmisiin tutustumista! Enköhän mä selviä ihan hyvin

Toivottavasti tää teksti oli ihan lukemiskelpoista ja edes jotenkin selvää suomenkieltä, tää jatkuva englanninkielen kuunteleminen ja puhuminen alkaa vaikuttaa kyllä aika nopeasti (+ väsyttää, tulevat vaihtarit varautukaa !! 10h yöunet ja parin tunnin päikkärit iltapäivällä ja silti illalla kymmenen aikoihin vaikeuksia pitää silmät auki ...)

Nauttikaa Suomen kesästä ja lomasta vielä kun voitte ! :)

17 000 km away

Eka viikko Christchurchissa mun hostperheen luona on nyt takana. Lähin Suomesta 11 päivää sitten, mutta tuntuu ku siitä ois ikuisuus. Kaikki on muuttunu ihan täysin ja ihan hullua ajatella että kaks viikkoa sitte elin vielä ihan normaalia elämää kotona.

Näiden ekojen päivien aikana mulle on näytetty paikkoja täällä, oon tutustunu uusiin ihmisiin ja alkanut pikkuhiljaa totuttautumaan tähän elämään. Kaikki on tosi hyvin, mun host perhe on ihana, niinku kaikki muutkin ihmiset tällä puolella maailmaa tuntuu olevan. Ens viikolla alkaa koulu, mitä odotan aika innolla ja varsinkin sitä, kun muutaman viikon päästä koulussa järjestetään formal eli näiden versio jenkkien promista. Mekko (ja date ...) puuttuu vielä, mutta tällä viikolla ois suunnitelmissa lähteä etsimään

Käytiin kävelemässä mun host siskon kanssa täällä ihan meidän talon lähistöllä ja en voi valittaa maisemista! Paloheinän mäki ei ihan voita näitä näkymiä

Christchurchin keskustastakin löytyy ihania kuvauspaikkoja, missä kävin kiertelemässä mun kaverin kanssa. Vaikka täällä on talvi, niin sää on tosi hyvä eikä oo mitään ongelmaa viettää aikaa ulkona pelkässä neuleessa ja farkuissa. Täällä ihmiset on muutenkin ulkona tosi paljon, joka paikassa näkyy lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä tai ihmisiä muuten vaan ulkona (pelaamassa pokemon gota ... ) kavereiden tai perheen kanssa

Vielä lopuksi kuvia Oamarusta, joka on parin tunnin ajomatkan päässä Christchurchista etelään. Ajettiin sinne mun hostäidin, -siskon ja sen kaverin kanssa ja vietettiin siellä päivä kierrellen kaupungilla ja rannalla ja illalla käytiin kattomassa pingviinejä.

Helsinki - Singapore - Melbourne - Auckland - Christchurch

Terveisiä täältä maailman toiselta puolelta!

About 30 tunnin matkustamisen ja viikonlopun mittaisen valmennusleirin jälkeen oon vihdoinkin päässyt mun host-perheen luo Christchurchiin. Tuntuu vieläkin ihan hullulta että oon oikeesti tällä puolella maailmaa yksin tekemässä mun unelmista totta.

<3 :(

Tähän asti kaikki on sujunu tosi hyvin. Lennot Helsingistä Aucklandiin meni sujuvasti ja sain nukuttua koneessa kiitos äiti että pakotit mut ottamaan silmälaput mukaan. Helsingistä meitä lähti matkaan kolme tyttöä, joista kaksi muuta oli menossa Ausseihin muutamaksi kuukaudeksi. Singaporesta Melbourneen meitä lensi kaksi ja Melbournesta jatkoin yksin Aucklandiin. Olin varautunu itkemään suunnilleen koko lentomatkat, mutta ne menikin tosi rauhallisesti. Stressasin vähän ylipainoa käsimatkatavaroissa, maahantulolomakkeita ja tunnin vaihtoa Melbournessa mutta kaikki meni tosi hyvin ja selvisin tänne ilman mitään ongelmia. 

Meinasin alkaa itkeä siinä vaiheessa, kun Aucklandin koneen laskeuduttua kapteeni toivotti meidät tervetulleeksi Uuteen-Seelantiin. Siinä vaiheessa tajusin että täällä sitä nyt oikeesti ollaan

Aucklandin kentällä mua oli vastassa yfun työntekijöitä ja muita vaihtareita. Meiät vietiin pari tuntia Aucklandista jonnekki keskelle ei mitään leirikeskukseen, missä meillä oli viikonlopun mittanen valmennusleiri. Oli tosi kiva tutustua muihin vaihtereihin ja sain siinä parissa päivässä tosi hyviä kavereita joita toivottavasti nään vielä myöhemmin tän vuoden aikana! Oli myös kiva totutella vähän englannin kieleen ja aikaeroon ennen hostperheen tapaamista.

Oon nyt ollu pari päivää täällä mun hostperheen luona ja mulla on melkein semmonen olo ku olisin kotona. Mun hostit on tosi mukavia ja tullaan tosi hyvin toimeen. Koko ajan on semmonen olo että tää vaihtoon lähteminen oli oikeesti hyvä idea ja tiiän että tästä vuodesta tulee ihan mahtava!

Tässä nyt vähän kuulumisia lentomatkoista ja ekoista päivistä täällä, kirjottelen enemmän myöhemmin ja kerron tarkemmin millasta täällä on

vikoja fiiliksiä Suomesta

Viimesiä hetkiä kotona..
 s o s
Nää päivät on menny ihan älyttömän nopeesti. Tänään aamulla heräsin ja tajusin että lähtö on huomenna. Tätä ei vaan pysty sisäistämään ja varmaan siitä just johtuu että mulla on vielä satamiljoonaa asiaa hoitamatta mukaanlukien pakkaaminen loppuun heh

Tän mun lyhyen kesäloman aikana oon yrittäny nauttia Suomen kesästä (eli sateesta) ja kavereiden ja perheen seurasta. Nää viikot on sisältäny paljon ihania hetkiä ihanien ihmisten kanssa mut samalla myös paljon itkukohtauksia ja haikeutta. Tärkeiden ihmisten hyvästeleminen tuntuu niin vaikeelta vaikka tietää että ne oottaa mua täällä vielä kymmenen kuukauden jälkeen.

Eilisten läksiäisten jälkeen olo oli tosi epätodellinen enkä vaan voinu uskoo että näin mun kaverit just vikaa kertaa. 

How lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard <3  

Huomenna ois vielä hyvästien sanominen perheelle, paljon itkemistä ja sitten suuntana maailma. Lennän ensin Singaporen ja Melbournen kautta Aucklandiin, missä mulla on valmennusviikonloppu muiden yfu-vaihtareiden kanssa. En oo ikinä matkustanu noin kauas tai edes vaihtanut konetta yksin. Onneks ainakin aluksi matkassa on muitakin vaihtareita, eli ihan koko matkaa ei tarvitse selvitä yksin.
Kauas on pitkä matka, mutta kyllä mä pärjään !

Ens kerralla kirjottelenkin kuulumisia sitten tuolta maailman toiselta puolelta!