unelmista ja vaihtovuodesta

Kaksi vuotta sitten, kun mun elämä ei ollut ihan kauheen loistokasta, mulla oli unelma. Mulla oli unelma lähteä vaihtoon, elää vuosi jossain ihan muualla. Joka aamu kun heräsin niin sen sijaan että mietin miten jaksan selvitä tästä päivästä, mun mielessä oli vaan ajatus vaihtoon lähtemisestä. Tää unelma piti mut kasassa. Oli jotain mitä miettiä, jotain mitä oottaa tulevaisuudelta.

Oon aina tiennyt että en halua asua Suomessa mun koko elämää. Maailmassa on niin paljon paikkoja minne pitää päästä ja mahdollisuuksia mihin pitää tarttua. Miksi en siis lähtis jo nyt, turha odottaa yhtään kauempaa. Hakuprosessin, haastattelujen, pakkaamisen, vaihtoon valmistautumisen ja hyvästien jälkeen oli sitten aika lähteä. Lähteä yksin isoon maailmaan tekemään unelmista totta.

Ja täällä mä nyt oon elänyt unelmaani viimeset kymmenen kuukautta. Muistan vielä miltä tuntui lähteä Suometa, vaikka siitä onkin jo ihan ikuisuus. Muistan mitä mietin lentokoneessa Uuteen-seelantiin: this is how you make your dreams come true..

Oon muuttunut tän vuoden aikana paljon. Parempaan suuntaan toivottavasti.. Oon oppinut niiin paljon uusia asioita, mitä ei koulussa opeteta. Oon oppinut, miten puskea oman mukavuusalueen rajoja. Oon oppinut, miten elää hetkessä, nauttia elämän pienistä iloista ja löytää kaikesta kaikesta jotain positiivista. Enään en anna pienten tyhmien juttujen pilata mun päivää ja kun oon hyvällä tuulella niin mikään ei saa mun hymyä hyytymään. Musta on tullut niin paljon positiivisempi, iloisempi ja avoimempi.

Tutustuminen uusiin ihmisiin joilla on erilainen tausta ja erilaisia mielipiteitä, on opettanut mulle niin paljon. Samoin mä oon opettanut muille ihmisille paljon. Oon kuullut, miten mä oon tuonut positiivisuutta ihmisten elämään, miten mun hymy piristää huonoakin päivää ja miten oon inspiroinu muita. Joten vaikka täältä pitääkin lähteä, niin tiedän, että mua ei unohdeta. Oon onnistunut koskettamaan ihmisiä ja tavalla tai toisella tärkeimmät ihmiset tulee aina pysymään mun elämässä.

En voi uskoa että mun vaihtovuosi on nyt melkein loppu. En haluu ajatella että tää on kohta ohi ja en ookkaan enään vaihtari yksin kaukana kotoa. Mun nimi ei oo enään erikoinen ja ihmeellinen tai mun aksentti ei herätä kiinnostusta ihmisissä. ”Oon vaan vaihtari” ei oo enää tekosyy joka toimii kaikkeen..

Mutta vaikka en ookkaan vielä valmis jättämään Australiaa niin tavallaan tuntuu että eiköhän nyt kymmenen kuukauden jälkeen oo aika palata kotiin. Oon elänyt ihan mahtavan vaihtovuoden, enkä vaihtaisi yhtään mitään. Kaikki on mennyt just niinkuin pitääkin, myös kaikilla vastoinkäymisillä on ollut oma merkityksensä. Vaikka saisinkin muuttaa jotain, niin en tiedä mitä tekisin toisin. Oon tosi tyytyväinen mun vaihtovuoteen enkä vois olla kiitollisempi että oon saanut kokea jotain näin mahtavaa. Oon tarttunut niin moniin mahdollisuuksiin ja saanut uskomattomia muistoja ja kokemuksia. Tutustunut niin upeisiin ihmisiin joka puolelta maailmaa ja rakentant mun elämän kokonaan ihan tyhjästä. Ja nyt tiedän että mulla on aina paikkoja mihin mennä, ihan sama minne päin maailmaa mä päädyn.

Kaikille tuleville vaihtareille ja niille jotka tästä unelmoi: kyllä, tehkää se! Tarttukaa tähän mahdollisuuteen, ottakaa siitä kaikki irti ja nauttikaa joka hetkestä ! Kyllä, se on pelottavaa eikä aina niin ihanaa, vaikeuksia tulee vastaan. Aina ei oo helppoa olla yksin uudessa maassa, missä tuntuu että sulla ei oo ketään kuka oikeesti tuntee sut. Kukaan ei huomaa kun sulla on huono päivä ja välillä tuntuu että kukaan ei ymmärrä sua, vaikka puhuisittekin samaa kieltä. Koti-ikävää ja kulttuurishokki, vaikeuksia ja erimielisyyksiä hostperheiden kanssa. Tunne että missaat kaiken hauskan kotimaassa (mikä ei oo muuten totta, koska se ei oo sinä kuka missaa kaiken, vaan jokainen siellä kotona kuka ei päättänyt lähteä vaihtoon) Joskus ehkä päädyt itkemään yksin sun huoneeseen ja toivoisit vaan että saisit halata sun omaa äitiä tai parasta kaveria.

Mutta arvatkaa mitä, siitä kaikesta selviää. Loppujen lopuksi oot niin paljon vahvempi ja kiitollinen että oot saanut kokea uskomattoman vuoden ulkomailla.

Ei se todellakaan oo aina ihan niin helppoa, mutta just siksi se onkin sen arvoista.

Ja kaiken sen jälkeen löydät ittes niin leveä hymy huulilla että ihmiset kattoo sua ihmeisään ja miettii onko sulla kaikki kunnossa. Mutta sun hymy ei hyydy, koska oot vaan niin onnellinen. Ja voin sanoa, että en oo ikinä elämässäni tuntenu näin paljon onnellisuutta kun mun vaihtovuoden aikana.

”She fell in love. Not with someone or something. She fell in love with the life she was living”