every end is a new beginning

terveisiä Australiasta !!

Seikkailut Uudessa-Seelannissa on nyt jätetty taakse ja kaikki rakkaat ihmiset hyvästelty. Sieltä lähteminen oli yks vaikeimmista asioista mitä oon ikinä tehny, hyvästit Suomessa ennen vaihtoon lähtemistä ei ollu mitään verrattuna viime viikkoon. Kun lähtee Suomesta niin tietää että palaa jossain vaiheessa takaisin. Vähän niinkuin lähtsit aamulla kouluun tai käymään ruokakaupassa. Nähdään kymmenen kuukauden päästä. Mutta kun lähtee kohdemaasta, jossa on elänyt omaa unelmaa, ei oikeesti tiiä millon palaa takaisin. Tai jos palaa, niin kaverit ei välttämättä kaikki ookkaan enää samassa koulussa tai edes asu samalla alueella. Se ei oo enää sama asia, se ei oo enää sun vaihtovuosi vaan enemmänkin loma.

Mutta vaikka se oiskin erilaista, niin tiiän että haluun takasin. Mahdollisimman pian. Nyt löytyy motivaatiota hakea kesätöitä koska tiedän että haluan takasin Uuteen-Seelantiin, eikä ne lennot tosiaan oo mitään ihan halvimpia..

Mun vikat viikot Uudessa-Seelannissa oli aika lailla täynnä yllättäviä ja monimutkaisia juttuja, mutta kaiken sähläyksen jälkeen pääsin nauttimaan vikoista hetkistä kavereiden kanssa. Ja vaikka vikana iltana oli tosi haikee olo niin tiesin että oon nauttinu täysillä ja ottanu kaiken ilon irti. Lauantai aamu lentokentällä meni kuitenkin itkiessä, niinkuin suurin osa mun lennoistakin. Vieläkin tuntuu kauheelta ajatella niitä viimeisiä haleja, itkemistä kavereiden kanssa (myös niiden jotka kertoi ettei ikinä itke julkisilla paikoilla.. Ehkä lentokenttä ei oo tarpeeks julkinen, koska kukaan meistä ei onnistunut pidättämään itkua) tai sitä miten mun kaverit huus mun perään We love you Aino, kun jonotin turvatarkastukseen. Yleensä lentokoneessa on aina se yks vauva joka itkee ja huutaa koko lentomatkan. Tällä kertaa se olin minä toivottavasti ei kauheen kovaan ääneen kuitenkaan ... Luin viestejä ja kirjeitä mitä mun kaverit oli kirjottanu mulle ja jokainen lause mun pienessä kirjassa teki mut niin iloseks. Kaikki kirjotti mulle niin ihania juttuja, ja lopulta olin niin onnellinen koska mulla on niin ihania ihmisiä mun elämässä, että itkin samaan aikaan onnesta. Monet jutut sai mut myös nauramaan, kun muistelin jotain juttuja mitä oltiin tehty kavereiden kanssa, niin itkin ja nauroin samaan aikaan. Olin varmaan aika ihmeellinen näky sillä lennolla.

Vaikka onkin ikävä Uuteen-Seelantiin niin aion nauttia Australiasta täysillä ja keskittyä tähän uuteen alkuun. Tänään oli eka koulupäivä, ja siitä jäi tosi hyvä fiilis. Tutustuin ihaniin ihmiisin ja kaikki llähti tosi mukavasti käyntiin. Ootan innolla mitä kaikkea tulee tapahtumaan. 

Kerron ens kerralla lisää miten täällä Ausseissa menee

nauttikaa Suomen talvesta, täällä on ihanat 30 astetta koko ajan (ei oo ikävä pakkasta ...)

Aino xx