South Island trip part 2

Ekassa postauksessa päästiin Milford soundiin asti, josta matka jatkui Queenstowniin. Paikka, jota ootin varmaan eniten koko matkalta, koska tää on ehdottomasti must-to-see Uudessa-seelannissa. Ja oli kyllä ihan mieletön paikka, oisin valmis lähtemään tonne millon vaan uudestaan!

Sitten oli luvassa yks loman kohokohdista : bungy jump. Pakkohan tää oli kokea kun nyt Uudessa-seelannissa ollaan ja en kadu yhtään! Hypättiin mun ruotsalaisen kaverin Hannan kanssa tandem, koska haluttiin kokea tää yhdessä. Pelotti ihan sairaasti ja se hetki kun seistiin siinä reunalla ja katottiin alas niin mietin kyllä että mitä mä teen ja miksi.. Mutta se ite hyppy oli meni tosi nopeesti ja nautin jokaisesta hetkestä. Lopulta en pystyny muuta ku nauramaan koska olin niin ilonen. Fiilis tän jälkeen oli ihan mieletön, adreanaliini virtas ja oltiin molemmat niin ylpeitä itestämme. Suosittelen tätä kokemusta kaikille, jos ikinä tulee mahdollisuus niin just do it

viime hetken fiilikset HI MOM 

Toivottavasti pääsen kokemaan jotain tällästä vielä joskus uudestaan!

Bungyn jälkeen meillä oli vapaa ilta Queenstownissa. Seuraavana päivänä oli lisää aktiviteetteja, mutta jos ei ollut bookannut mitään niin koko päivä oli vapaata. Kierreltiin kaupungilla, otettiin kuvia, ihailtiin maisemia ja istuttiin rannalla (ja syötiin haha tottakai)

 

Tänne mä palaan vielä joku päivä ... <3

Queenstownista ajettiin Wanakaan. Täällä osa ryhmästä meni suppaamaan (paddle boarding) ja loput sai taas vapaa-aikaa, mikä tarkotti meille kävelyä kaupungilla ja syvällisiä keskusteluja rannalla. Illalla meillä oli yhteistä ohjelmaa ja seuraavana aamuna lähdettiin taas jatkamaan matkaa.

Vikoina päivinä ajettiin pitkä matka Eteläsaaren pohjoispuolelle, Franz Josephin kautta Motuekaan. Käytiin kävelemässä ja kajakoimassa ihan sairaan kauniilla rannalla. En ois uskonut että täältä löytyy senkin näkösiä paikkoja. Oon ihan rakastunut tähän maahan, maisemat on niin kauniita ja kaikkea löytyy laidasta laitaan.

Vika päivä vietettiin Kaikourassa, missä mentiin katsomaan valaita ja nähtiin samalla reissulla myös delfiinejä. Vika päivä oli tietysti aika haikea koska tiedettiin että tää loppuu kohta, mutta muistan että olin myös samaan aikaan tosi onnellinen. Olin onnellinen että sain kokea jotain niin mahtavaa näiden ihmisten kanssa ja nautin täysillä vielä vikoista hetkistä yhdessä.

Kun vikan yön jälkeen ajettiin takas Christchurchiin, suunnilleen koko bussi nukkui koska kuten arvata saattaa, vikana yönä ei hirveesti tehny mieli nukkua..
Ootin mun kavereiden kanssa lentokentällä kaikkien lentoja, joten melkein kuus tuntia istuttiin yhdessä ja itkettiin, sanottiin hyvästejä ja itkettiin lisää. Tälläset hyvästit on aina vaikeimpia, kun tietää että näitä ihmisiä, keiden kanssa on saanut niin hyviä muistoja, ei välttämättä koskaan näe uudestaan. Kun mun host-isä tuli hakemaan mut lentokentältä, mulla oli nii tyhjä olo. Hyvien 15 tunnin yöunien jälkeen seuraavana päivänä osasin kuitenkin ajatella, että oon ilonen että sain kokea jotain tällästä. Don't cry because it's over smile because it happened