50 päivää takana

APUA MIHIN TÄÄ AIKA ON MENNYT ?!?!

Lähde 16-vuotiaana yksin maailman toiselle puolelle, jätä sun kaikki kaverit, perhe, sukulaiset, harrastukset ja tutut maisemat vuodeksi. Jätä elämä, mitä oot rakentanu sun syntymästä asti ja alota kaikki ihan uudestaan, kokonaan puhtaalta pöydältä. Täällä kukaan ei tunne sua, tiedä susta mitään, eikä edes puhu sun äidinkieltä. Hyppää elämään ihan vieraan perheen arkea, alota uudessa koulussa, jonka kaikki muut oppilaat on tuntenu toisensa jo monta vuotta.

Kyllä mä välillä mietin että minkä ihmeen takia mä sain tämmösen hullun idean. Mutta vaikka tää onkin aika hullua, niin tää on samalla ihan mahtavaa. En oo katunu kertaakaan sitä, että lähdin. En oo kertaakaan miettiny että asiat ois paremmin jos oisin nyt kotona Suomessa. Luulin, että elämän alottaminen alusta ois tosi vaikeeta ja kestäis kauan sopeutua kaikkeen uuteen, mutta täällä mä oon, elän mun arkea ja nautin täysillä kaikesta.

Belgium Switzerland Finland edustus

Rakastan mun elämää täällä vieläkin ihan yhtä paljon! Koulussa kaikki on hyvin, ja voin melkeen sanoa että tykkän mun koulupuvusta (kaikkeen tottuu, myös vihreeseen ruutukilttiin ja kauluspaitaan) Se tapa miten mua koulussa kohdellaan on ihan uskomaton. Niin paljon hymyä, avoimuutta ja ilosia ihmisiä jotka on ottanut mut vastaan ihan parhaalla mahollisella tavalla. Mun aineetkin koulussa on tosi kivoja, päätin valita aika chillin lukujärjestyksen koska joudun kuitenkin opskelemaan suomessa lukiossa vielä kaks vuotta tän jälkeen. Enkku on kaikille pakollinen, mutta sen lisäksi mulla on tanssia, valokuvausta, matikkaa ja hospitalitya, mikä on vähän niinkun köksää mutta ei kuitekaan ihan. Matikka on ollut lukiossa mun lempiaine ja ajattelin että ei se pahaa tee jos vähän joutuu käyttämään aivoja täällä kaikkien rennompien aineiden lisäksi. Mut laitettiin kurssille kesken integroinnin ja voin sanoa että olin aluksi ihan kujalla. Pienen panostamisen ja omatoimisen opiskelun jälkeen oon päässyt perille ja pärjään tunneilla ihan hyvin.

Mun koulussa on muutama muukin vaihtari ja tosi paljon kansainvälisiä oppilaita, jotka on muuttanut muualta maailmalta. Kerran enkun tunnilla tehtiin ryhmätöitä ja mun lisäksi ryhmässä oli yks tyttö Etelä-Afrikasta ja poika Meksikosta, jotka on muuttanut Uuteen-Seelantiin pari vuotta sitten. Kun powepoint oli valmis, vertailtiin meiän kulttuureja ja etsittiin google mapsista meidän kaikkien vanhoja kotikatuja ja kouluja. Uusi-Seelanti on kyllä todellakin erilaisten kulttuurien sulatusuuni, ja ehkä just sen takia ihmiset osaa olla niin avoimia ja ottaa kaikenlaiset ihmiset vastaan.
Kansainvälisyyden vastapainoksi oon huomannut, että kiwinuoret ei oo ihan hirveesti maailmaa nähny. Uudesta-Seelannista on tietysti aika vaikeeta matkustaa muualle, ja sen takia suurin osa on matkustanut vaan ympäri kotimaata tai käynyt ehkä Ausseissa tai joillain Tyynen meren pikkusaarilla. Aika usein multa on kysytty, onko tää mun eka kerta ulkomailla tai eka kerta kun matkustan yksin. No ei ihan ...

Multa on usein kysytty että onko elämä erilaista täällä kun Suomessa. Ensin vois ajatella että maailman toisella puolella kaikki ois ihan toisin, mutta loppujen lopuksi samaa arkeahan se on. Koulua, kavereita, harrastuksia, aikaa perheen kanssa, nukkumaan ja aamulla taas kouluun. Tietysti monet asiat on toisin, mutta niihin, jopa vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, on alkanut jo tottua aika hyvin. Se, että koululounas pitää muistaa ottaa aamulla mukaan ja syödä ulkona, alkaa olla jo ihan arkipäivää. Koulupukuunkin oon tottunut, ja kunhan alkujärkytyksestä selvittiin, se on oikeesti ihan okei. Se, että kaikki näyttää samalta, saa ihmiset tuomitsemaan toisiaan paljon vähemmän ulkonäön perusteella, ja tavallaan heti alusta asti oli semmonen olo että kuulun tähän kouluun ja oon osa tätä yhteisöä, kun mulla on ihan samat vaatteet kun jokaisella muullakin. Eikä muuten tarvii joka aamu käyttää aikaa siihen että päättää mitä laittaa päälle. Legginssit (tai sitten jätän mun kiltin alle mun yöhousut...), siniset polvisukat, valkonen kauluspaita, vihreä ruutuhame, neule ja kengät. Jos on kylmä, päälle puetaan koulun takki ja vihreä-valkoinen huivi. Tbh vihree ei oo ikinä olluy ihan mun väri mutta uusia kokemuksia todellakin ...

Viime viikolla oli mun synttärit, ja tuli kyllä taas sellanen olo että mun ympärillä on niin paljon ihania ihmisiä <3 Niin paljon onnitteluja, haleja ja suklaata. Parasta oli myös saada paketti Suomesta, koska mun fazerin siniset, joita pakkasin ihan reilusti mukaan Suomesta, on jotenkin kummasti vähentynyt aika huimaa vauhtia.. (jaa en tiiä mitä on päässyt käymään) 

Perjantaina mentiin dinnerille kavereiden kanssa isolla porukalla, koska mun toisella kaverilla oli myös seuraavana päivänä synttärit. Meiän yhteinen birthay dinner, jota oli sunniteltu kauan, meinas peruuntua ihan viime hetkellä, koska onnistuttiin jotenkin säätämään pöytävarausten kanssa. Loppu hyvin kaikki hyvin, päästiin syömään ihan tosi hyvät pizzat, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa, ei valittamista ! Minä ja Coline, mulle ehdottomasti läheisin kaveri täällä, mentiin vielä jälkkärille superfancyyn ravintolaan, ja söin ehkä maailman parasta juustokakkua. Illalla menin nukkumaan hymy huulilla, koska olin vaan niin onnellinen ihanan päivän jälkeen

Tää seuraava kuva vaatii vähän selittämistä... Oon harrastanut tankotanssia Suomessa about puoltoista vuotta, mutta täällä, sattuneesta syystä, en sitä ihan heti viitsinyt kokeilla. Mun host äiti sai kuitenkin idean mun synttäreiden juhlistamiseen ja päätti varata mulle ja mun kavereille tankotanssitunnin. Tää oli jotain niin hauskaa, koko tunnin sai nauraa ja kaikki tuntui tykkäävän. Musta oli ihanaa päästä takaisin tankoilemaan, vaikka lihakset kyllä muistutti tänä aamuna että on ollut vähän taukoa.. Aika paljon oon saanu nauraa ihmisten ilmeille kun tänään kerroin koulussa mitä tein viikonloppuna. Suomessa tankotanssia pidetään suurimmaks osaks urheiluna mutta täällä se nähdään vähän eri valossa. Kukaan ei oo kuitenkaan tarkottanut mitään pahaa, mun mielestä on vaan hauskaa nähä ihmisten reaktioita kun kerron mitä harrastin Suomessa :D

Tää oli ehdottomasti paras tapa viettää mun synttäreitä, en voi kiittää mun host-äitiä tarpeeksi tän järkkäämisestä. Mulla oli samanlainen olo kun pikkulapsella kuka pääsee huvipuistoon, hymy ei hyytynyt tän tunnin aikana varmaan kertaakaan! Ja lihakset on tosiaan ihan jumissa nyt, huomaa että on ollut parin kuukauden tauko. Kaikkien mielestä oli kiva päästä kokeilemaan jotain ihan uutta, ja tankotanssia ei tosiaankaan tulis muuten ehkä kokeiltua..

Tähän postaukseen tuli aika paljon asiaa, mutta viimeisenä juttuna vielä haluan toivottaa mun parhaalle kaverille ihan mahtavaa vaihtovuotta Kanadaan! <3 Viljan matkaa pääsee seuraamaan blogista kanadakutsuu.blogspot.com
Koska mä oon täällä tällä puolella maailmaa, en päässyt mukaan Viljan läksiäisiin. Tai niin mä ainakin luulin, kunnes sunnuntai aamuna heräsin ja näin tän ...

tää on ehkä parasta ikinä ja en vaan voi lopettaa nauramista ... Tällä pahviainolla on jopa napakoru, lakatut kynnet ja samanlaiset alusvaatteet kuin mulla. Tän takia jokaisella pitäisi olla yhtä mahtava paraskaveri, tää todellakin piristi mun päivää !

HYVÄÄ MATKAA VILJA ! <3

kuulumisia

Yksi mun lemppari jutuista Christchurchissa: 185 empty chairs. 2011 täällä oli iso maanjäristys, jonka takia koko kaupunki on vielä täynnä uudelleenrakennusta. Tää muistomerkki on maanjäristyksessä menehtyneille: tyhjä tuoli jokaiselle. Tää on jotain tosi surullista mutta samaan aikaan tosi kaunista <3

valotapahtuma Botanic D'lights pari viikkoa sitten

Taas yksi ihana viikko takana! 
Maanantaina tapasin toisen yfu-vaihtarin, joka asuu myös Christchurchissa, mutta saapui vähän mua myöhemmin eikä siksi ollut valmennusleirillä muiden vaihtareiden kanssa. Mun tukihenkilö kertoi mulle että tänne on tullut toinen vaihtari Sveitsistä ja heti kun sain tän tytön numeron laitoin viestiä ja sovittiin tapaaminen. Muita vaihtareita on aina ihana tavata koska ymmärretään toisiamme ja puhuttavaa riittää varmasti!
Tiistaina mentiin ulos syömään mun hostperheen kanssa. Mun hostit tekee tosi hyvää ruokaa mutta välillä kun laiskottaa on vaan helpompi ajaa ravintolaan dinnerille. Ulkona syöminen ei ole kauhean kallista täällä, joten aika usein ollaan käyty syömässä varsinkin kiinalaista tai intialaista (mua ei todellakaan haittaa ..!)

Tällä viikolla koulussa oli dance showcase, ja koska tanssi on yksi mun oppiaineista, pääsin esiintymään. Keskivikkona koulun jälkeen jäätiin vetämään läpimenoa iltaan asti ja torstaina oli sitten show time. Oli ihanaa päästä lavalle, vaikka olinkin mukana vaan yhdessä tanssissa jonka opin suunnilleen viime viikolla. Rakastan sitä ilmapiiriä mikä backstagella on ennen esiintymistä, kun kaikki valmistautuu ja kannustaa toisiaan. Oon tosi ilonen että päätin lähteä mukaan esiintymään vaikka opettaja sanoi että mun ei ole pakko, koska en tosiaan saanut ihan hirveesti aikaa harjotella sitä esitystä.

Tänä viikonloppuna ilma on ollut ihan älyttömän hyvä ja on aika vaikea uskoa että täällä on melkein keskitalvi. Lauantaina käytiin kaupungilla mun hostvenhempien kanssa ja sunnuntaina ajettiin aamupäivällä toiselle puolelle Christchurchia ja vedettiin kymmenen kilometrin kävelylenkki rannalla. Näkymät ja ilma oli ihan mielettömiä, aurinko paistoi ja lämpötila oli varmaan ainakin 20 astetta. Tänne on pakko päästä uudestaan!

Kohta on 50 päivää kulunut siitä kun lähdin Suomesta. (apua mihin tää aika on mennyt !!) Tähän arkeen on alkanut jo aika lailla tottua, mutta silti joskus tuntuu että oon ollut täällä vasta ihan vähän aikaa ja kaikki on uutta ja tuntematonta. 

Tunteet osaa kyllä välillä mennä ihan hullua vuoristorataa, mutta se on osa tätä kokemusta ja osa elämää. Multa kysytään usein, ikävöinkö kotia. Tottakai perhettä ja kavereita on vähän ikävä, mutta kun keskittyy elämään täysillä täällä, sitä ei tuu ajatelleeksi niin usein. Pari viikkoa sitten skypetin ekaa kertaa Suomeen ja oli ihana päästä puhumaan mun perheelle yli kuukauden tauon jälkeen!

Tuleville vaihtareille haluun sanoa että se yhteydenpidon vähentäminen on oikeesti ihan fiksua, ei sitä turhaan korosteta koko ajan kaikkialla! Ihan varmasti yks syy siihen miks mun oli niin helppo sopeutua tänne, oli se että en ollut liikaa yhteydessä mun elämään Suomessa, varsinkaan ihan alussa. Tiedän että koko ajan tulee mystoreja, ig kuvia ja viestejä Suomesta ja niitä katellessa tulee mieleen että olismpa tuolla nyt mun kavereiden kanssa. Sä elät nyt kuitenkin unelmien vuotta toisella puolella maailmaa ja ehdit pitää hauskaa kavereiden kanssa kotona myöhemminkin! Tää vaihtovuosi eletään vaan kerran, siitä pitää ottaa kaikki irti 

Tähän on hyvä lopettaa.. Terveisiä Suomeen <3

formal 060816

Viime lauantai oli ihan varmasti yksi mun vaihtovuoden kohokohdista tähän asti: formal eli tanssiaiset. Missasin mun oman vuosiluokan formalin, se oli just vähän ennen kun tulin tänne, mutta onneks mun host sisko sai ottaa mut mukaan tähän year 13 formaliin. Oli ihan mieletön kokemus, todellakin erilainen kun Suomen vanhat (ei sillä ettenkö niitäkin odota innolla, sitten kun ne joskus on mullekkin ajankohtaiset ..) Formal täällä on siis aika samanlainen kuin prom jenkeissä näin oon ainakin ymmärtänyt .. ? Illan aikana tanssittiin, syötiin, otettiin kuvia, tutustuin taas uusiin ihaniin ihmisiin ja sitten tanssittiin lisää. Lopulta kaikkien panostukselliset kampaukset oli puoliks auki ja korkkarit oli heitetty tanssilattian reunalle

Koska formal on monille, tytöille varsinkin, kouluvuoden kohokohta, tähän iltaan valmistautuminen oli alotettu jo kauan aikaa sitten. Ekat mittatilausmekot oli tilattu jo kuukausia etuajassa ja seuralaiset sovittu aikoja sitte. Mulla nyt on tapana jättää asiat joskus vähän viime tippaan, menin edellisenä päivänä kavereiden kanssa kiertelemään kauppoja ja ettimään mulle sopivia asusteita. Mekon ja kengät onnistuin sentään hommaamaan hyvissä ajoin, olkaa kaverit ylpeitä ! Tähän koko hommaan sai kulutettua ihan kiitettävästi rahaa, mutta once in a lifetime niin mikäs siinä.. Oli kyllä sen arvosta!

Lauantai meni oikeestaan kokonaan valmistautumiseen, vaikka itse formal alkoikin illalla vasta seitsemän jälkeen. Ensin mentiin yhelle kaverille pienellä porukalla laittautumaan. Sen jälkeen kokoonnuttiin toiseen paikkaan pre-formaliin, missä oli mukana myös kaikkien vanhemmat. Perhekeskeisyys on kyllä yks asia mitä rakastan täällä! Vanhemmat tuntee kaikki omien lasten kaverit ja niiden vanhemmat ja kaikki tuntuu aina tulevan tosi hyvin toimeen keskenään. Mun hostitkin haluu aina kuulla miten mun kaikilla kavereilla menee ja tapaa tosi mielellään ihmisiä kenen kanssa vietän aikaa

Miljoonien kuvien ja poskien kramppauksesta selviytymisen jälkeen oli vihdoinkin aika lähteä juhlapaikalle. Ilta meni tosi nopeasti ja olin ihan poikki monen tunnin tanssimisen jälkeen. Mitään jatkoja meillä ei onneksi ollut, tää tyttö ei ois kyllä jaksanut yhtään enempää juhlimista. Sleepover kaveriporukalla oli ihan tarpeeksi, saatiin nauraa mun lagiselle englannin kielelle kahelta aamuyöllä .. hups

Formal oli ihan mahtava kokemus ja oon ilonen että pääsin kokemaan sen täällä ihanien ihmisten seurassa! Nyt yritän parhaani toipua flunssasta minkä sain loppuviikosta, mutta tsemppasin lauantai-illan muutaman särkylääkkeen avulla.. Nyt on aikaa sairastaa kun ei oo enää mitään näin tärkeetä tulossa

onnellinen

Täältä löytyy yks elämäänsä rakastava vaihtari, jonka hymy ei meinaa hyytyä, koska koko ajan on niin mahtava fiilis. Just nyt tuntuu siltä että tää vaihtoon lähteminen oli oikeesti mun elämän paras päätös ja en vois olla tyytyväisempi kaikkeen ! Parin viime vuoden aikana oon oppinu arvostaa onnellisuutta ihan uudella tavalla ja osaan nauttii siitä ja elää hetkesä. Totta kai kaikille tulee huonoja päiviä, mutta just nyt en jaksa miettiä niitä vaan haluun keskittyä nauttimaan tästä hetkestä ja hyvästä mielestä !

Mulla alko siis viime viikolla koulu, ja oon tutustunu ihan mahtaviin ihmisiin. Jännitin ihan hirveesti ekaa koulupäivää ja mun kädet suunnilleen tärisi ku yritin saada mun koulupuvun kauluspaidan nappeja kiinni aamulla. Kaikki meni kuitenki tosi hyvin ja mut otettiin tosi hyvin vastaan, kaikki oppilaat on tosi ystävällisiä ja on tosi kiinnostuneita uudesta vaihtarista ja haluu kuulla Suomesta. Varsinkin meiän ilmasto sekä koulutusjärjestelmä kiinnostaa tosi paljon ("siis teiän ei ihan oikeesti tarvii käyttää koulupukua tai istua lounaalla koulun parkkipaikalla ?")

Taisin aikasemmin jo mainita, että mun koulu täällä on ihan valtava. Uuden-Seelannin lukio kestää viis vuotta eli 2600 oppilasta on jakautunu vuosille 9-13 (ite oon year 12). Kaikki paitsi viimesen vuoden opiskelijat käyttää samanlaista koulupukua, eli voitte vaan kuvitella miten vaikeeta on yrittää tunnistaa joku tietty henkilö kaikkien vihreiden takkien ja ruutuhameiden seasta.. Koulupuvun lisäks koululla on aika paljon muitakin sääntöjä ulkonäön suhteen, pojat ei esim. saa kasvattaa partaa tai viiksiä, korvakorujen lisäksi ei saa olla muita lävistyksiä ja hiukset pitäis olla aina kiinni. Onneks ihan kaikista säännöistä ei olla ihan yhtä tarkkoja ...

Koulurakennus on ihan älyttömän monimutkanen, ja toivon että viidessä kuukaudessa ehin tottua siihen.. Koulu koostuu monesta blockista, joissa jokasessa on 4-8 luokkahuonetta plus ihan liian monta ovea eikä ikinä tiiä mille puolelle päätyy ku astuu ovesta ulos. Onneks ihmiset on oikeesti tosi ihania ja aina on joku kuka voi neuvoo miten pääsen mun seuraavalle tunnille. Uusi-Seelantilaisia ei turhaan sanota tosi ystävällisiks, se on oikeesti ihan totta! En oo ikinä tutustunu näin moneen näin ihanaan ihmiseen muutamassa päivässä. Ihan parissa päivässä tuli semmonen olo, että mulla on kavereita, ketkä ei oo vaan pelkkiä tuttuja keitä näkee koulussa, vaan ihan oikeita ystäviä. Mulle on kans sanottu että oon sopeutunu tosi hyvin meiän kouluun koska oon avoin ja hymyilen kaikille (oon kuulemma kaikkien mielestä kiva heh)

Mun pitää varmaan tehä vielä erillinen postaus koulusta, koska asiaa ois niin paljon. Loppuun laitan vielä vähän maisemakuvia, koska en vaan pääse yli iitä miten kaunista täällä on ! (ja sit ihmiset kysyy multa miks ihmeessä halusin tulla just Uuteen-Seelantiin ..)
Eilen mun host-siskon poikaystävän perhe tuli meille ja ennen dinneriä käytiin parin tunnin kävelyllä. Käveltiin about viis kilometriä meiän talolta ylämäkeen vuorelle, ja näkymät oli ihan mielettömiä!