Moikka taas pitkästä
aikaa!
Mulla on lähtenyt
elämä rullaamaan täällä Townsvillessä tosi hyvin, ja vaikka
huonoja päiviä onkin aina silloin tällöin niin elämä on ihan
mahtavaa. Usein mun on vaikea olla hymyilemättä koska oon vaan niin
onnellinen kun kaikki tuntuu menevän just niinkuin pitääkin. Oon
tutustunut taas niin moniin ihaniin ihmisiin, kaikki mun koulussa
ottaa uudet vaihtarit tosi hyvin vastaan ja host-perheessä kaikki
menee hyvin.
Nyt ekan kuukauden
jälkeen voin sanoa, että oon jo alkanut tottua jatkuvaan kuumuuteen
ja siihen, että aamulla kouluun käveleminen kolmessakymmenessä
asteessa on ihan normaalia. Koulussa kaikki luokat on ilmastoituja ja
lounas syödään pihalla puiden varjossa. Australian
koulujärjestelmä on aika samanlainen kuin koulu Uudessa-seelanissa,
vaikka eroja löytyy. Lukio on year 7-12, ja vaikka oonkin vikalla
vuosiluokalla niin suurin osa siellä on mua vuoden nuorempia. Mulla
on kauheen jälkeenjäänyt olo kun tiedän että nollanollat
opiskelee ens vuonna yliopistossa ja mulla on vielä kaks vuotta
lukiota jäljellä. Muistuttelen kuitenkin itelleni että Suomen
koulutusjärjestelmä on maailman parhaita joten siihen on ihan hyvä
syynsä että valmistun lukiosta kakskymppisenä.
Täälläkin
käytetään koulupukua, joka on tällä kertaa vaaleansininen
pikeepaita ja tummansiniset shortsit tai hame. Tykkään täällä
siitä että tytöt saa valita hameen tai shortsit. Muuten koulupuvun
suhteen ollaan melko tarkkoja. Sukkien täytyy olla valkoiset ja
ulottua nilkkoihin asti, koruja tai asusteita ei saa olla kelloa
lukuun ottamatta ja mulle on huomautettu mustasta ponnarista
ranteessa. Koulupuvussa on kuitenkin omat hyvät puolensa. Tykkään
siitä kouluun kuulumisen tunteesta, kun kaikilla on samanlaiset
vaatteet. Ja onhan se elämä helpompaa aamuisin kun ei tarvitse
miettiä mitä pukee päälle ja stressata vaatteista.
Tykkään tosi
paljon mun kouluaineista täällä. Enkku ja matikka on kaikille
pakollisia ja niiden lisäksi valitaan neljä muuta ainetta. Näiden
kahden lisäksi mun lukkarista löytyy lisää matikkaa, tanssia,
käsitöitä (home economics) ja köksää (hospitality)
Tykkään näistä kaikista tosi paljon, vaikka matikassa oonkin
välillä ihan pihalla, koska monia niistä asioista ei olla käyty
Suomessa vielä ekan vuoden jälkeen. Hospitalityssa
me pyöritetään kahvilaa koulussa, mikä on tosi mielenkiintoista.
Suurin
osa mun opettajista on myös tosi mukavia ja kannustavia. Mun
koulussa tiedetään, miten pidetään huolta vaihtareista ja
jokainen pitää huolta meistä. Ekalla englannin tunnilla mun
opettaja kertoi kaikille miten Suomen koulutusjärjestelmä on
maailman paras ja esitteli mut kaikille nimellä Finland (eikä
muuten vieläkään osaa sanoa mun nimeä oikein joten antaa olla..)
70 vuoden iästä huolimatta mun opettaja vetää tunneilla
spagaatteja, tanssii ja räppää. Että semmosta meidän enkun
tunneilla.
Mun
host-perheeseen täällä kuuluu host-äiti, jolla on mua pari vuotta
nuorempi poika, joka asuu joka toinen viikko isänsä luona. Vaikka
usein ollaankin kotona kahdestaan niin se ei haittaa koska tullaan
tosi hyvin toimeen mun hostäidin kanssa. Meillä on kotona myös
supersulonen kissa, kaloja ja neljä kanaa. Mun arkeen kuuluu välillä
myös kanojen ruokkimista ja ruohonleikkuuta, koska haluan olla
avuksi niin paljon kuin pystyn.
Jännitin
aika paljon sitä miten pärjään aussiaksentin kanssa. Vielä en oo
kuitenkaan tavannut yhtäkään niin vahvaa aksenttia etten saisi
mitään selvää. Jokaisella on tietysti oma tapansa puhua ja toisia
on helpompi ymmärtää kuin toisia, mutta yleisesti ottaen mulla ei
oo enään oikeestaan mitään ongelmia kielen kanssa. En edes tiedä
millä kielellä mun on helpompi ajatella ja kommunikoida kun suomi
ja englanti molemmat sujuu mutta välillä on ongelmia kummankin
kanssa.
Townsville
on melko pieni paikka, ihmisiä
täältä löytyy about 180 000. Tykkään tästä kaupungista tosi
paljon. Monet paikat joissa käyn, kuten zumba tai tankotanssi, on
muutaman kilometrin päässä, eli kävellen pääsee aika helposti
kulkemaan treeneihin. Busseja täällä kulkee jonkin verran, mutta
aika harvoin. Sen verran hyvin kuitenkin että ostoskeskukseen,
kaupungille, kirjastoon tai rannalle voi löytää tien ilman kyytiä.
Jotkut paikalliset on kyllä ihan ihmeissään kun kävelen
vapaaehtoisesti muutaman kilometrin matkat, mutta mun mielestä on
ihan turhaa joka kerta lähteä autolla viiden minuutin ajomatkan
päähän. (suomalaisella sisulla mennään)
Multa
kysytään usein, onko Australia parempi kuin Uusi-seelanti. En voi
vastata. Yritän parhaani olla vertailematta näitä kahta maata,
mutta tottakai sitä tulee tehtyä väkisin. Tiedän kuitenkin, että
nää on kaks ihan eri kokemusta ja on turha yrittää löytää
parempaa ja huonompaa. Mietin usein mun elämää Uudessa-seelannissa
ja ikävöin sitä ja niitä kaikkia ihmisiä melkein joka päivä.
Mutta se ei tarkoita ettenkö olis onnellinen täällä missä oon
nyt. Ja tiedän että mun vaihtovuoden viimeisetkin kuukaudet tulee
olemaan ihan mahtavia, nyt pitää vaan nauttia vikoista kahdesta
kuukaudesta ihan täysillä ! <3
