Kaksi vuotta sitten,
kun mun elämä ei ollut ihan kauheen loistokasta, mulla oli unelma.
Mulla oli unelma lähteä vaihtoon, elää vuosi jossain ihan
muualla. Joka aamu kun heräsin niin sen sijaan että mietin miten
jaksan selvitä tästä päivästä, mun mielessä oli vaan ajatus
vaihtoon lähtemisestä. Tää unelma piti mut kasassa. Oli jotain
mitä miettiä, jotain mitä oottaa tulevaisuudelta.
Oon aina tiennyt
että en halua asua Suomessa mun koko elämää. Maailmassa on niin
paljon paikkoja minne pitää päästä ja mahdollisuuksia mihin
pitää tarttua. Miksi en siis lähtis jo nyt, turha odottaa yhtään
kauempaa. Hakuprosessin, haastattelujen, pakkaamisen, vaihtoon
valmistautumisen ja hyvästien jälkeen oli sitten aika lähteä.
Lähteä yksin isoon maailmaan tekemään unelmista totta.
Ja täällä mä nyt
oon elänyt unelmaani viimeset kymmenen kuukautta. Muistan vielä
miltä tuntui lähteä Suometa, vaikka siitä onkin jo ihan ikuisuus.
Muistan mitä mietin lentokoneessa Uuteen-seelantiin: this is how
you make your dreams come true..
Oon muuttunut tän
vuoden aikana paljon. Parempaan suuntaan toivottavasti.. Oon oppinut
niiin paljon uusia asioita, mitä ei koulussa opeteta. Oon oppinut,
miten puskea oman mukavuusalueen rajoja. Oon oppinut, miten elää
hetkessä, nauttia elämän pienistä iloista ja löytää kaikesta
kaikesta jotain positiivista. Enään en anna pienten tyhmien
juttujen pilata mun päivää ja kun oon hyvällä tuulella niin
mikään ei saa mun hymyä hyytymään. Musta on tullut niin paljon
positiivisempi, iloisempi ja avoimempi.
Tutustuminen uusiin
ihmisiin joilla on erilainen tausta ja erilaisia mielipiteitä, on
opettanut mulle niin paljon. Samoin mä oon opettanut muille
ihmisille paljon. Oon kuullut, miten mä oon tuonut positiivisuutta
ihmisten elämään, miten mun hymy piristää huonoakin päivää ja
miten oon inspiroinu muita. Joten vaikka täältä pitääkin lähteä,
niin tiedän, että mua ei unohdeta. Oon onnistunut koskettamaan
ihmisiä ja tavalla tai toisella tärkeimmät ihmiset tulee aina
pysymään mun elämässä.
En voi uskoa että
mun vaihtovuosi on nyt melkein loppu. En haluu ajatella että tää
on kohta ohi ja en ookkaan enään vaihtari yksin kaukana kotoa. Mun
nimi ei oo enään erikoinen ja ihmeellinen tai mun aksentti ei
herätä kiinnostusta ihmisissä. ”Oon vaan vaihtari” ei oo enää
tekosyy joka toimii kaikkeen..
Mutta vaikka en
ookkaan vielä valmis jättämään Australiaa niin tavallaan tuntuu
että eiköhän nyt kymmenen kuukauden jälkeen oo aika palata
kotiin. Oon elänyt ihan mahtavan vaihtovuoden, enkä vaihtaisi
yhtään mitään. Kaikki on mennyt just niinkuin pitääkin, myös
kaikilla vastoinkäymisillä on ollut oma merkityksensä. Vaikka
saisinkin muuttaa jotain, niin en tiedä mitä tekisin toisin. Oon
tosi tyytyväinen mun vaihtovuoteen enkä vois olla kiitollisempi
että oon saanut kokea jotain näin mahtavaa. Oon tarttunut niin
moniin mahdollisuuksiin ja saanut uskomattomia muistoja ja
kokemuksia. Tutustunut niin upeisiin ihmisiin joka puolelta maailmaa
ja rakentant mun elämän kokonaan ihan tyhjästä. Ja nyt tiedän
että mulla on aina paikkoja mihin mennä, ihan sama minne päin
maailmaa mä päädyn.
Kaikille tuleville
vaihtareille ja niille jotka tästä unelmoi: kyllä, tehkää se!
Tarttukaa tähän mahdollisuuteen, ottakaa siitä kaikki irti ja
nauttikaa joka hetkestä ! Kyllä, se on pelottavaa eikä aina niin
ihanaa, vaikeuksia tulee vastaan. Aina ei oo helppoa olla yksin
uudessa maassa, missä tuntuu että sulla ei oo ketään kuka
oikeesti tuntee sut. Kukaan ei huomaa kun sulla on huono päivä ja
välillä tuntuu että kukaan ei ymmärrä sua, vaikka puhuisittekin
samaa kieltä. Koti-ikävää ja kulttuurishokki, vaikeuksia ja
erimielisyyksiä hostperheiden kanssa. Tunne että missaat kaiken
hauskan kotimaassa (mikä ei oo muuten totta, koska se ei oo sinä
kuka missaa kaiken, vaan jokainen siellä kotona kuka ei päättänyt
lähteä vaihtoon) Joskus ehkä päädyt itkemään yksin sun
huoneeseen ja toivoisit vaan että saisit halata sun omaa äitiä tai
parasta kaveria.
Mutta arvatkaa mitä,
siitä kaikesta selviää. Loppujen lopuksi oot niin paljon vahvempi
ja kiitollinen että oot saanut kokea uskomattoman vuoden ulkomailla.
Ei se todellakaan oo
aina ihan niin helppoa, mutta just siksi se onkin sen arvoista.
Ja kaiken sen
jälkeen löydät ittes niin leveä hymy huulilla että ihmiset
kattoo sua ihmeisään ja miettii onko sulla kaikki kunnossa. Mutta
sun hymy ei hyydy, koska oot vaan niin onnellinen. Ja voin sanoa,
että en oo ikinä elämässäni tuntenu näin paljon onnellisuutta
kun mun vaihtovuoden aikana.
”She fell in love. Not with someone or something. She fell in love with the life she was living”