every end is a new beginning

terveisiä Australiasta !!

Seikkailut Uudessa-Seelannissa on nyt jätetty taakse ja kaikki rakkaat ihmiset hyvästelty. Sieltä lähteminen oli yks vaikeimmista asioista mitä oon ikinä tehny, hyvästit Suomessa ennen vaihtoon lähtemistä ei ollu mitään verrattuna viime viikkoon. Kun lähtee Suomesta niin tietää että palaa jossain vaiheessa takaisin. Vähän niinkuin lähtsit aamulla kouluun tai käymään ruokakaupassa. Nähdään kymmenen kuukauden päästä. Mutta kun lähtee kohdemaasta, jossa on elänyt omaa unelmaa, ei oikeesti tiiä millon palaa takaisin. Tai jos palaa, niin kaverit ei välttämättä kaikki ookkaan enää samassa koulussa tai edes asu samalla alueella. Se ei oo enää sama asia, se ei oo enää sun vaihtovuosi vaan enemmänkin loma.

Mutta vaikka se oiskin erilaista, niin tiiän että haluun takasin. Mahdollisimman pian. Nyt löytyy motivaatiota hakea kesätöitä koska tiedän että haluan takasin Uuteen-Seelantiin, eikä ne lennot tosiaan oo mitään ihan halvimpia..

Mun vikat viikot Uudessa-Seelannissa oli aika lailla täynnä yllättäviä ja monimutkaisia juttuja, mutta kaiken sähläyksen jälkeen pääsin nauttimaan vikoista hetkistä kavereiden kanssa. Ja vaikka vikana iltana oli tosi haikee olo niin tiesin että oon nauttinu täysillä ja ottanu kaiken ilon irti. Lauantai aamu lentokentällä meni kuitenkin itkiessä, niinkuin suurin osa mun lennoistakin. Vieläkin tuntuu kauheelta ajatella niitä viimeisiä haleja, itkemistä kavereiden kanssa (myös niiden jotka kertoi ettei ikinä itke julkisilla paikoilla.. Ehkä lentokenttä ei oo tarpeeks julkinen, koska kukaan meistä ei onnistunut pidättämään itkua) tai sitä miten mun kaverit huus mun perään We love you Aino, kun jonotin turvatarkastukseen. Yleensä lentokoneessa on aina se yks vauva joka itkee ja huutaa koko lentomatkan. Tällä kertaa se olin minä toivottavasti ei kauheen kovaan ääneen kuitenkaan ... Luin viestejä ja kirjeitä mitä mun kaverit oli kirjottanu mulle ja jokainen lause mun pienessä kirjassa teki mut niin iloseks. Kaikki kirjotti mulle niin ihania juttuja, ja lopulta olin niin onnellinen koska mulla on niin ihania ihmisiä mun elämässä, että itkin samaan aikaan onnesta. Monet jutut sai mut myös nauramaan, kun muistelin jotain juttuja mitä oltiin tehty kavereiden kanssa, niin itkin ja nauroin samaan aikaan. Olin varmaan aika ihmeellinen näky sillä lennolla.

Vaikka onkin ikävä Uuteen-Seelantiin niin aion nauttia Australiasta täysillä ja keskittyä tähän uuteen alkuun. Tänään oli eka koulupäivä, ja siitä jäi tosi hyvä fiilis. Tutustuin ihaniin ihmiisin ja kaikki llähti tosi mukavasti käyntiin. Ootan innolla mitä kaikkea tulee tapahtumaan. 

Kerron ens kerralla lisää miten täällä Ausseissa menee

nauttikaa Suomen talvesta, täällä on ihanat 30 astetta koko ajan (ei oo ikävä pakkasta ...)

Aino xx

asioita mitä rakastan Uudessa-Seelannissa // things I love in New Zealand

  maisemat ei siitä pääse yli eikä ympäri - tää on kaunein paikka koko maailmassa. Täältä löytyy niin paljon kaikkea erilaista: vuoristoja, rantoja, sademetsää, suurkaupunkien pilvenpiirtäjiä, järviä, ihan mitä vaan. Ja ihan sama missä päin Uutta-Seelantia on, ihan mistä vaan löytyy jotain älyttömän kaunista  

ihmiset en oo ikinä tavannu näin uskomattomia ihmisiä. Se 

miten ihmiset osaa ottaa uudet ihmiset vastaan on ihan mieletön. Heti alusta asti mulla on ollut niin tervetullut olo, host perheessä,koulussa, kavereiden kanssa, jopa kavereiden perheiden kanssa 

small talk mitä me valitettavasti ei Suomessa harrasteta.. On niin paljon helpompi tututsua uusiin ihmisiin ja tulla toimeen kaikkien kanssa kun (ainakin melkein) kaikki osaa pitää kekustelua yllä. Voidaanko tehdä tätä Suomessakin ja lopettaa se pidä pääsi kiinnni jos ei oo mitään sanottavaa -asenne  

vieraanvaraisuus ihmiset on aina valmiita ottamaan vieraita vastaan, ihan vaikka istumaan iltaa naapureille. Ja monta kertaa mut on kutsuttu kavereiden perheiden kanssa bbq-illalliselle, eikä edes tunnu siltä että tapaisin uusia ihmisiä ekaa kertaa. Täällä on niin helppo olla oma ittensä ja tulla toimeen kaikkien kanssa

monikulttuurisuus vaikka kiwit ei yleensä oo paljoakaan matkustanut, niin täältä ei todellakaan oo vaikeeta löytää ihmisiä eri puolilta maailmaa. Myös maorikulttuuri näkyy täällä ympärillä aika lailla joka paikassa. Ainakin mun mielestä ihmiset täällä osaa ottaa uudet ihmiset avoimesti vastaan eikä rasismi oo täällä todellakaan yhtä iso asia kun mitä se on Suomessa

auringonlaskut ja tähdet en oo ikinä nähny niin upeeta taivasta kun Uuden-Seelannin auringonlaskut tai tähtitaivaat. Sitä on vaikee selittää, mutta jos näkisitte niin ymmärtäisitte mitä tarkotan, niin upeen nököstä !

  

   

  landscapes okay it's a fact, they are amazing. New Zealand is for sure the most beautiful country I've ever been to. And no matter where in NZ you go, there is always something to see: mountains, beaches, lakes, rain forests ... 

 people before coming here I heard that kiwis are really friendly and I totally agree. From the very beginning of my exchange everyone made me feel welcome, in my host family and at school. It has been great to get to know so many amazing people

  small talk why can't we do this in Finland... There's nothing wrong with being quiet sometimes but why is it so hard to chit-chat with Finnish people ?? It's so much easier to get to know new people when almost everyone is good at having a conversation

  hospitality I just love it how people are always ready to invite new people to their houses. It's not a big thing to have friends staying over for dinner with your family so that everyone gets to know each other

  being multicultural I love it how here you can find people from all over the world and hear about different cultures. It's also cool that people respect the maori culture and you can see it around you every day 

 
sunsets and night skies the stars look so amazing over here. And the sunsets. Just another reason to love this beautiful country

 A lot of people have asked me why I chose to come to New Zealand... Well maybe cause this is the most amazing place in the whole world 

Aino xx

kuvia viimeisiltä viikoilta

Täällä nautitaan vikoista hetkistä Uudesa-Seelannissa ja valmistaudutaan sanomaan hyvästit kaikille ennen Ausseihin muuttamista

Aino xx

Christmas and New year

Vaikka joulusta onkin jo pari viikkoa, ajattelin kirjoittaa millainen kokemus tää joulu oli mulle.
Täällä puolella maailmaa on siis kesä, eli joulua juhlitaan keskellä kesää. En voi sanoa että olisi ikävä lunta ja kylmyyttä, mutta ei kyllä ollut kovinkaan jouluinen fiilis kun pystyi lähtemään ulos shortseissa jouluaattona.

Koko joulukuun ajan olin availlut mun hostäidin tekemän joulukalenterin luukkuja ja katsellut joulukuusia ja muita koristeita kaupungilla, mutta mulla ei oo ikinä ollut näin epäjouluinen fiilis. Mun host perhe ei suunnitellut mitään erityistä ohjelmaa jouluksi, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Kun jouluaattona sitten avasin viimeisen suklaan ja katsoin tyhjää joulukalneteria, mietin että mihin tää aika on taas mennyt. Joulun juhlimisen sijaan mielessä pyöri enemmänkin muutaman viikon päässä oleva Ausseihin muuttaminen (mikä on muuten ensi viikolla !!!)

Jouluaatto vietettiin host perheen kanssa kotona, leivottiin, käytiin kävelemässä, syötiin ja pelattiin lautapelejä. Leivoin pipareita mun hosteille, jotta sain vähän jaettua Suomalaisia jouluperinteitä. Tein jopa ite taikinan ekaa kertaa, koska vaihtovuoden aikanahan on tarkoitus kokeilla uusia juttuja ... (ja koska täältä ei supermarketeista löydy myllyn paras valmistaikinaa)

Joulupäivän aamuna avattiin lahjat joita oli ilmestyny kuusen alle ihmeen paljon. Mä en todellakaan odottanut paljonkaan mitään, mutta sain mm ihanan kaulakorun mun hostperheeltä, valokuva-albumin ja kalenterin tälle vuodelle.
Lahjojen avaamisen jälkeen suunnattiin perhetutuille brunssille, ja kun iltapäivällä tultiin takaisin kotiin niin alettiin heti miettimään seuraavaa ateriaa. Koko joulu tuntui olevan pelkkää syömistä (sitähän se on Suomessakin) ja näiden parin päivän jälkeen ei ihan heti tehnyt mieli herkutella vähään aikaan ...

Joulu oli siis paljon perheen kanssa ajan viettämistä, syömistä, ulkoilua, lautapelejä yms. Uudeksi vuodeksi lähdin sitten reissuun neljäksi päiväksi mun kaverin host perheen kanssa ja suuntana oli paikka nimeltä Mt Lyford, joka on talvisin iso laskettelukeskus. Meille oli vuokrattu mökki, mikä muistutti ihan Suomalaista kesämökkiä, pelkästään sauna ja järvimaisema puuttui. Tän paikan sijainti oli tosi hyvä koska päästiin tekemään pari päiväretkeä Hanmer springsiin ja Kaikouraan.

Yks asia mitä mä rakastan ihmisissä täällä on se, miten ne ottaa uudet ihmiset vastaan. Tapasin mun kaverin host äidin siskon perheen ja paljon muita heidän kavereitaan, ja kaikkien kanssa oli niin helppo tulla toimeen. Mulla ei ollit sellainen olo että oon vieras tai ulkoupuolinen, koska tapasin kaikki vasta ekaa kertaa, vaan tuntui että mut otettiin tosi hyvin vastaan ja pystyin olla oma itteni kaikkien seurassa. Oli todellakin hyvä tapa alottaa uusi vuosi 2017 !

toivottavasti kaikilla oli kiva joulu ja uusi vuosi Suomessa
Aino