Moi taas!
Tässä parin viikon aikana on tapahtunut ihan kauheesti kaikkea. Viimeinen viikko koulua, mulla alkoi kesäloma, oon viettänyt aikaa kavereiden kanssa, tutustunut uusiin ihmisiin, yökyläillyt, katsonut ilotulituksia, ollut mukana grillijuhlissa, nauttinut auringosta. Viime viikolla lensin pohjoissaarelle Wellingtoniin tapaamaan vaihtarikavereita joihin tutustuin south island tripillä.
Päällimmäisenä mielessä on tietysti eilinen maanjäristys. Kello oli vähän yli 12 yöllä ja olin just sammuttanut valot kun kaikki alko yhtäkkiä täristä. En yhtään tiennyt mitä tehdä, kun en oo aiemmin mitään tämmöstä kokenut. Ja se kesti kauan.. Varmaan kahen minuutin ajan istuin mun sängyllä ja katoin ku mun peili ja ikkunat tärisi ja vaatteet heilu vaatekaapissa. Mun host äiti tuli heti sen jälkeen mun ovelle tarkistamaan että oon kunnossa. Ekana laitoin perheelle Suomeen viestiä että oon kunnossa, samoin kavereille. Ja kaikki on täällä siis ihan hyvin! Tottakai tommonen järistys aiheuttaa vähän tuhoja, mutta ainakin meiän talo on ihan ennallaan, ja tietääkseni Christchurch selvisi tästä aika hyvin. Kyllähän se säikäytti, mutta rakastan tätä maata vieläkin ihan yhtä paljon! <3 Älkää olko huolissaan musta, täällä on tosiaan kaikki ihan hyvin
Nyt vähän iloisempia juttuja. Oon siis taas kesälomalla. Viikko sitten mulla oli vika koulupäivä, koska nyt kouluissa alkoi neljän viikon koejakso. Mä en kokeita täällä tee, joten se tarkoittaa mulle ja muille vaihtareille vapaata. Ollaan suunniteltu paljon kaikkea hauskaa ohjelmaa yhdessä mun kavereiden kanssa. Pääasia ois nyt nauttia Uudesta-Seelannista vielä kun mä täällä oon, vikat kaks kuukautta jäljellä
Menin neljäksi päiväksi Wellingtoniin moikkaamaan kavereita. Meitä oli semmonen hyvä ainakin kahenkymmenen vaihtarin porukka. Osattiin kyllä olla aika äänekkäitä .. Ja aika paljon aikaa meni säätämiseen ja siihen että löydettiin toisemme ja päätettiin mitä tehdään ja mihin mennään (olis ehjä ollut ihan hyödykästä järjestellä jotain asioita etukäteen hmm) Mutta oli ihan huippua päästä näkemään kaikki uudestaan, tällä kertaa oikeesti vikaa kertaa. Hyvästien sanominen oli taas ihan kauheeta ja meinas kyllä kyyneleet nousta silmiin kun kone nousi Wellingtonista takaisin eteläsaarelle.
Ootan innolla seuraavia kahta kuukautta ja haluun ottaa kaiken irti Uudesta-Seelannista vielä kun täällä oon. Tää tuntuu todellakin toiselta kodilta ja ajatus siitä että tammikuun alussa joudun jättämään kaiken taakse on ihan kauhee. Vaikka vähän kauhistuttaa kaiken uudestaan alottaminen, se on tavallaan kivaa ja ootan Australiaa innolla. Tuun siis viettämään mun vaihtovuoden lopun Townsvillessä, pohjois-Ausseissa. Isäntäperhe, viisumihakemus, lennot yms. alkaa nyt olla hoidettu, mutta en mä vieläkään pysty ihan tajuumaan mitä on tapahtumassa. Yritän nyt vaan keskittyä nauttimaan tästä elämästä niin kauan kun pystyn, ja valmistautua uusiin seikkailuihin sitten kun sen aika on.
On kiva nähä kuvia Suomesta, pakkasesta ja lumesta. Täällä alkaa kesä siis "virallisesti" joulukuussa, mutta ihan kesäistä täällä on muutenkin ollut. Tuntuu hassulta nähdä kaikkea joulukrääsää kaupoissa kun ulkona on 25 astetta lämmintä. Tulee vähän erilainen joulu tänä vuonna, mutta ihan mahtavaa päästä kokemaan joulu kesellä kesää! Eikä todellakaan oo ikävä pakkasta ja lunta
Terkkuja Suomeen
Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti