Ihana Melbourne

 

no filter needed.. this lake was pink

Rakastuin tähän kaupunkiin <3

Arkea Australiassa

 

Moikka taas pitkästä aikaa!

Mulla on lähtenyt elämä rullaamaan täällä Townsvillessä tosi hyvin, ja vaikka huonoja päiviä onkin aina silloin tällöin niin elämä on ihan mahtavaa. Usein mun on vaikea olla hymyilemättä koska oon vaan niin onnellinen kun kaikki tuntuu menevän just niinkuin pitääkin. Oon tutustunut taas niin moniin ihaniin ihmisiin, kaikki mun koulussa ottaa uudet vaihtarit tosi hyvin vastaan ja host-perheessä kaikki menee hyvin.

Nyt ekan kuukauden jälkeen voin sanoa, että oon jo alkanut tottua jatkuvaan kuumuuteen ja siihen, että aamulla kouluun käveleminen kolmessakymmenessä asteessa on ihan normaalia. Koulussa kaikki luokat on ilmastoituja ja lounas syödään pihalla puiden varjossa. Australian koulujärjestelmä on aika samanlainen kuin koulu Uudessa-seelanissa, vaikka eroja löytyy. Lukio on year 7-12, ja vaikka oonkin vikalla vuosiluokalla niin suurin osa siellä on mua vuoden nuorempia. Mulla on kauheen jälkeenjäänyt olo kun tiedän että nollanollat opiskelee ens vuonna yliopistossa ja mulla on vielä kaks vuotta lukiota jäljellä. Muistuttelen kuitenkin itelleni että Suomen koulutusjärjestelmä on maailman parhaita joten siihen on ihan hyvä syynsä että valmistun lukiosta kakskymppisenä.

Täälläkin käytetään koulupukua, joka on tällä kertaa vaaleansininen pikeepaita ja tummansiniset shortsit tai hame. Tykkään täällä siitä että tytöt saa valita hameen tai shortsit. Muuten koulupuvun suhteen ollaan melko tarkkoja. Sukkien täytyy olla valkoiset ja ulottua nilkkoihin asti, koruja tai asusteita ei saa olla kelloa lukuun ottamatta ja mulle on huomautettu mustasta ponnarista ranteessa. Koulupuvussa on kuitenkin omat hyvät puolensa. Tykkään siitä kouluun kuulumisen tunteesta, kun kaikilla on samanlaiset vaatteet. Ja onhan se elämä helpompaa aamuisin kun ei tarvitse miettiä mitä pukee päälle ja stressata vaatteista.

Tykkään tosi paljon mun kouluaineista täällä. Enkku ja matikka on kaikille pakollisia ja niiden lisäksi valitaan neljä muuta ainetta. Näiden kahden lisäksi mun lukkarista löytyy lisää matikkaa, tanssia, käsitöitä (home economics) ja köksää (hospitality) Tykkään näistä kaikista tosi paljon, vaikka matikassa oonkin välillä ihan pihalla, koska monia niistä asioista ei olla käyty Suomessa vielä ekan vuoden jälkeen. Hospitalityssa me pyöritetään kahvilaa koulussa, mikä on tosi mielenkiintoista.

Suurin osa mun opettajista on myös tosi mukavia ja kannustavia. Mun koulussa tiedetään, miten pidetään huolta vaihtareista ja jokainen pitää huolta meistä. Ekalla englannin tunnilla mun opettaja kertoi kaikille miten Suomen koulutusjärjestelmä on maailman paras ja esitteli mut kaikille nimellä Finland (eikä muuten vieläkään osaa sanoa mun nimeä oikein joten antaa olla..) 70 vuoden iästä huolimatta mun opettaja vetää tunneilla spagaatteja, tanssii ja räppää. Että semmosta meidän enkun tunneilla.

Mun host-perheeseen täällä kuuluu host-äiti, jolla on mua pari vuotta nuorempi poika, joka asuu joka toinen viikko isänsä luona. Vaikka usein ollaankin kotona kahdestaan niin se ei haittaa koska tullaan tosi hyvin toimeen mun hostäidin kanssa. Meillä on kotona myös supersulonen kissa, kaloja ja neljä kanaa. Mun arkeen kuuluu välillä myös kanojen ruokkimista ja ruohonleikkuuta, koska haluan olla avuksi niin paljon kuin pystyn.

Jännitin aika paljon sitä miten pärjään aussiaksentin kanssa. Vielä en oo kuitenkaan tavannut yhtäkään niin vahvaa aksenttia etten saisi mitään selvää. Jokaisella on tietysti oma tapansa puhua ja toisia on helpompi ymmärtää kuin toisia, mutta yleisesti ottaen mulla ei oo enään oikeestaan mitään ongelmia kielen kanssa. En edes tiedä millä kielellä mun on helpompi ajatella ja kommunikoida kun suomi ja englanti molemmat sujuu mutta välillä on ongelmia kummankin kanssa.

Townsville on melko pieni paikka, ihmisiä täältä löytyy about 180 000. Tykkään tästä kaupungista tosi paljon. Monet paikat joissa käyn, kuten zumba tai tankotanssi, on muutaman kilometrin päässä, eli kävellen pääsee aika helposti kulkemaan treeneihin. Busseja täällä kulkee jonkin verran, mutta aika harvoin. Sen verran hyvin kuitenkin että ostoskeskukseen, kaupungille, kirjastoon tai rannalle voi löytää tien ilman kyytiä. Jotkut paikalliset on kyllä ihan ihmeissään kun kävelen vapaaehtoisesti muutaman kilometrin matkat, mutta mun mielestä on ihan turhaa joka kerta lähteä autolla viiden minuutin ajomatkan päähän. (suomalaisella sisulla mennään)

Multa kysytään usein, onko Australia parempi kuin Uusi-seelanti. En voi vastata. Yritän parhaani olla vertailematta näitä kahta maata, mutta tottakai sitä tulee tehtyä väkisin. Tiedän kuitenkin, että nää on kaks ihan eri kokemusta ja on turha yrittää löytää parempaa ja huonompaa. Mietin usein mun elämää Uudessa-seelannissa ja ikävöin sitä ja niitä kaikkia ihmisiä melkein joka päivä. Mutta se ei tarkoita ettenkö olis onnellinen täällä missä oon nyt. Ja tiedän että mun vaihtovuoden viimeisetkin kuukaudet tulee olemaan ihan mahtavia, nyt pitää vaan nauttia vikoista kahdesta kuukaudesta ihan täysillä ! <3

Aino xx